Meille muutti noin kuukausi sitten tällänen karvaotus. Sillä ei oo oikeeta nimeä vielä, koska ei olla vielä keksitty mitään mikä sopis just täydellisesti. Mitä lemmikkien nimiin tulee, niin oon tosi tarkka, eli mikään perus Musti tai Nöpö ei tuu kuuloonkaan. Joten se on vaan nyt toistaiseks Kisu. Alkuperäinen nimi mikä sille on annettu, on ollut Otto, mutta en tykkää ihmisten nimistä lemmikeillä.
Niinkuin aikasemmin jo kerroin, käytiin etsimässä meille sopivaa kissaa Vaasan kissatalolta, yhdistykseltä, joka majoittaa kodittomia kissoja. Käytiin molemmissa kissatalon taloissa, ja silitettiin varmaan yhteensä +50 kissaa. Loppujenlopuks ei päätetty itse mitään "lempparia" vaan yhdistyksen tädit kertoi, että tää kyseinen katti on hylätty kaks kertaa kahden eri perheen toimesta ja että se ei tule oikeen muiden kissojen kanssa toimeen, eli se pitäisi saada mahdollisimman nopeesti uuteen kotiin. Kisu muuttikin aika extempore meille sitten jo samana iltana.
Automatkasta järkyttyneenä Kisu piiloutu heti tullessaan sängyn alle, mutta rohkaistui tulemaan esille puolen tunnin sängyn alla kyhjöttelyn jälkeen ja alko heti tutkimaan uutta kotiaan. Se on ihan alusta asti seurannu meitä joka paikkaan ja on tosi seurallinen, ihan missä tahansa onkaan täällä kotona niin se on aina jaloissa tai sylissä.
Ihan ongelmaton kissa tää ei kyllä oo ollut, vaikka luonne on kohdallaan ja on sisäsiisti, nimittäin heti ensimmäisenä kiinnitettiin huomio katin painoon. 8 kiloa. Siinäpä pyllerö poika. Todennäkösesti sen lihavuus johtuu siitä, että kissatalolla muut kissat ei antanu sen syödä normaalisti, niin se joutui aina ahmimaan kun ruokakupille pääsi. Ylipainohan ei mitenkään oo terveellistä ite kissalle joten ollaan nyt sen meillä olon ajan annettu vähärasvaista ruokaa ja säännöstelty sen syömistä ja se on menettäny painoa vähän alle kilon!
Meillä kävi kanssa aika pian kisun saapumisen jälkeen eläinlääkäri tekemässä perustarkastuksen, ja kisulla oli korvissa jonkunlainen sienikasvusto ja flunssa. (en oo ihan varma näiden kahden virallisista nimistä, eläinlääkäri oli ruotsinkielinen ja puhui heikosti suomea) mutta molemmat on nyt hoidettu pois ja karvakasa on elämänsä kunnossa!
Sanoin myös aikasemmin, että en ite oikeen välitä kissoista eläiminä, mut pakko se on myöntää että tää kyseinen pallero on ihana, ja saanu kyllä sulatettua munkin sydämen. Purrrrrrrrr
Yritin katellakki nuita hiuspostauksia, mut miten oot saanut tuommosen väriset hiukset ku tuossa pallerokuvassa biossa? Ostin vasta KC professionalin pinkadelic suoraväriä ja aivan ihanat tuli, muttei kestä pesuja ollenkaan :s
ReplyDeleteJoo oon kuullu kyllä et pinkadelic on ollu tosi ihana, mut aika herkästi kuluu noi pastelliset suoravärit. Ainaku pesen hiukset niin laitan hoitoaineeks sellasta hoitoaineen ja pinkin värin sekoitusta, ja saan pidettyy aika hyvin värin sillä, sit aina välillä sekotan sellasen tujumman ja vähän tummemman sekotteen hoitoaineesta ja pinkistä väristä, jonka sit laitan suoravärin tavoin hiuksiin muhittelemaan, puoleks - pariks tunniks riippuen paljonko on aikaa :D tää on aika edullinen ja helpoin keino omasta mielestä, kun ostaa suht edullista hoitoainetta ja sit ihan pinkkipinkkiä väriä minkä sit blandaa sillä hoitoaineella pastelliseks!
DeleteToivottavasti auttoi, voisin kyllä tehdä ihan erikseen postauksen tästä aiheesta :)